Kehittämisen tunti -kokeilun aihe syntyi vuonna 2023 osana neljän viikon sisäistä tehtäväkiertojaksoa silloisessa työpaikassani. Kahdeksan osallistujaa toteutti kahdeksan työn tekemisen tapoihin ja työkulttuuriin liittyvää kokeilua.

Jakson tavoitteena oli löytää ja toteuttaa konkreettisia kehitysprojekteja, joiden arvo näkyisi sekä osallistujille itselleen, heidän tiimeilleen että laajemmalle työyhteisölle.

Jakson ensimmäinen viikko toteutettiin design sprint -menetelmää mukaillen.

Käytännössä tämä tarkoitti neljän päivän mittaista aloitusta, jonka aikana koottiin havaintoja, kuultiin vieraita, käytiin keskusteluja, muotoiltiin “miten voisimme” -kysymyksiä, jalostettiin ideoita ja pitchattiin kokeiluaihioita.

Viikon lopputuloksena jokaisella osallistujalla oli oma kokeilusuunnitelma, jonka toteutus alkoi seuraavana päivänä.

Tällainen alku oli kehittämisen tunnin kannalta olennainen. Aihe valikoitui yhteisen työskentelyn ja monien mahdollisten kehittämiskohteiden tarkastelun kautta.

Kysymys kehittämisen ajasta tarkentui työn tekemisen arjesta. Tiimeissä oli paljon osaamista, ideoita ja havaittuja kehitystarpeita, joiden edistäminen törmäsi ajankäyttöön, työn rytmiin ja operatiivisten tehtävien jatkuvuuteen.

Kokeilun lähtökysymykseksi muodostui:

”Miten voisimme varmistaa ajan kehittämiselle tiimien arkisessa työssä ja yhteistyössä?”

Tästä kysymyksestä rakennettiin kevyt kokeiluasetelma. Koko organisaatiolle avattiin haaste, jossa osallistujia pyydettiin käyttämään noin tunti itselle tai tiimille tärkeän asian kehittämiseen.

Kehittämisen kohde sai olla esimerkiksi oman osaamisen kehittämistä, koulutukseen osallistumista, työvälineen parantamista, tiimin toiminnan tarkastelua, perehdyttämistä, parityötä, uutta kokeilua tai tutustumista toisen tiimin toimintaan.

Osallistuminen raportoitiin Forms-lomakkeella. Lomakkeessa kysyttiin kehittämisen muotoa, lyhyttä kuvausta tehdystä asiasta sekä osallistujan omaa arviota siitä, miten kehittämisen tunti vaikutti työn kokemukseen.

Arvioinnissa hyödynnettiin viittä ulottuvuutta: merkityksellisyys, autonomia, kasvu ja oppiminen, vaikuttavuus sekä yhteys muihin.

Kokeilun aineisto muodostui siten useasta rinnakkaisesta lähteestä:

🔖 Avoin haaste tuotti työntekijöiden itse kuvaamia esimerkkejä kehittämisestä.

🔖 Kokemusmittari antoi määrällisesti vertailtavaa itsearviointitietoa.

🔖 Esihenkilöhaastattelut ja työpajat täydensivät kuvaa työn rakenteista, ajanhallinnasta, rooleista ja osallistamisen ehdoista.

Menetelmän näkökulmasta kokeilu oli tarkoituksellisesti kevyt. Sen arvo syntyi siitä, että se teki näkyväksi arjen kehittämistä pienessä mittakaavassa. Osallistujalle annettiin kehys, jonka sisällä hän sai itse määritellä, mitä kehittäminen hänen työssään tarkoittaa.

Samalla kertyi aineistoa siitä, kuinka erilaisiin työtilanteisiin, rooleihin ja tiimien toimintatapoihin sama ajatus kehittämiseen varatusta tunnista kiinnittyy.