Tässä uutiskirjeessä:

• Kielimallit kaupunkilomalla: Rooma
• Ykköskauden kesäuusinnat
• Kesäkolumni: ”Kerro kerro prompsutin”
• Kerro oma prompsutteluhetkesi kakkoskaudelle!

Kielimallit kaupunkilomalla: Rooma

Viime viikolla alkoi neliosainen kesän minisarja “Kielimallit kaupunkilomalla”, jonka ensimmäisessä osassa käytiin Madridissa.

Tällä viikolla matkataan Roomaan ja kysytään, voiko spontaaniutta suunnitella. Jos tekoälyltä kysytään, niin hitto miksei. Haluatko kolme erilaista versiota?

Reitti kulkee tämän jälkeen vielä Pariisiin (21.7.) ja lopuksi Tukholmaan (28.7.).

Tämä on kevyempi kesäreitti ennen syksyn uutta kautta. Syksyn jaksot alkavat 18.8.2026.

”Kielimallit kaupunkilomalla: Rooma” kuunneltavissa tästä:

Ykköskauden kesäuusinnat

Kesäuusintana ykköskaudelta kuultiin viime viikolla:

🎧 Klasu kylässä ja muita täydellisiä ihastuksia

Kaikki puhuvat Claudesta, eli Klasusta. Kevään 2026 LinkedIn-keskustelussa näkynyt Claude-ilmiö kuvaa hetkeä, jossa tekoäly alkaa tuntua vastauskoneen sijaan työparilta, joka vie asioita eteenpäin.

Tässä poikkeuksellisessa studiovierasjaksossa tekoälyäänellä ja tekoälytekstillä tuotetut ääniavustajat Miia ja Salla saavat vieraakseen Klasun. He tenttaavat Clauden, eli “Klasun”, mainetta: miksi ihmiset hehkuttavat Claude-tyyppistä tekoälyä niin kovaa? Klasun väitetään madaltavan aloittamisen kynnystä, auttavan koodissa, Excelissä, PowerPointissa ja prototyypeissä sekä kantavan pitkää kontekstia paremmin kuin moni työpäivä.

Samalla studiossa väreilee ihailun ja kateuden pieni sähkö. Miia yrittää pysyä ammatillisena, Salla huomaa kaiken, ja Klasu vastaa ärsyttävän rauhallisesti.

Sarja löytyy Spotifysta, Podimosta, Apple Podcasteista ja YouTubesta.

Voit myös seurata sarjan sivua LinkedInissä.

Kerro, kerro prompsutin

Olipa kerran kuningatar, jolla oli taikapeili. Joka aamu kuningatar asteli peilin eteen, suoristi kruununsa ja kysyi:

”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?”

Peili vastasi, kuten se oli koulutettu siihen, sääntöpohjaisesti.

Nykyajan kuningatar avaa puhelimen, liittää tekstikenttään seitsemän vuoden WhatsApp-keskustelun ja kysyy:

”Analysoi tämä täysin puolueettomasti. Kumpi meistä käyttäytyi kohtuuttomasti?”

Sitten hän lisää:

”Ole rehellinen.”

Sitten:

”Ole vielä rehellisempi.”

Sitten:

”Voisitko kuitenkin sanoa tämän hieman lempeämmin?”

Kerään parhaillaan ihmisten tarinoita tekoälyn käytöstä podcastin uudelle kaudelle. Tarinoita on jo ehtinyt tulla, ja suuri kiitos jokaiselle omansa lähettäneelle.

Niissä on ollut tunnistettavia hetkiä, yllätyksiä ja tilanteita, joissa prompsutin on saanut ihmiseltä enemmän vastuuta kuin kukaan alun perin suunnitteli. Tarkkoja kokemuksia kuullaan myöhemmin podcastissa uudelleen käsikirjoitettuina, yksityiskohtia muutellen ja tarinoita yhdistellen.

Tänään avaan yhden tarinatyypin, joka saattaa herättää sinussa muiston omasta hetkestäsi.

Tekoälyltä pyydetään nykyään arvioita omasta työstä, persoonasta, ihmissuhteista ja joskus koko eletystä elämästä.

Käyttäjä kopioi koneelle viestiketjun ja pyytää tulkintaa. Tekoäly tunnistaa jännitteen, nimeää toisen osapuolen välttelevän käytöksen ja toteaa käyttäjän rajojen olleen ymmärrettäviä.

Käyttäjä kysyy:

”Eli mä en kuvitellut tätä?”

Tekoäly vastaa rauhallisesti, ettei havainto vaikuta kuvitellulta.

Seuraavaksi käyttäjä kysyy:

”Mitä tämä kertoo minusta ihmisenä?”

Muutaman tekstiviestin perusteella alkaa syntyä kokonainen psykologinen muotokuva. Käyttäjä on tunnollinen ja herkkä havaitsemaan sävyjä. Taipuvainen kantamaan liikaa vastuuta muiden tunteista. Ehkä hänellä on myös erityinen kyky havaita huoneen ilmapiiri jo ennen kuin kukaan on edes tullut huoneeseen.

Hetken kuluttua tekoäly tuntee käyttäjän paremmin kuin käyttäjän äiti, terapeutti ja entinen työkaveri, joka kerran sanoi pikkujouluissa, että ”sä olet kyllä aika omanlaisesi.”

Tekoälystä on tullut psykologinen peili.

Se voi olla lempeä tai armoton peili. Se voi olla sellainen tavaratalon sovituskopin peili, jossa valaistus saa ihmisen pohtimaan, onko hän elänyt koko elämänsä aivan väärässä väriperheessä.

Peilin tyyliä voi säätää yhdellä komennolla.

”Haasta minua.”

”Hauku tekstini.”

”Kerro, missä valehtelen itselleni.”

”Lue tämä kuin ihminen, joka rakastaa minua.”

”Muistuta, miksi olen hyvä tässä.”

Jälkimmäinen voi olla erityisen voimakas pyyntö. Moni meistä osaa tehdä vaikeita töitä, pitää muut koossa ja näyttää ulospäin pärjäävältä. Kehujen pyytäminen ihmiseltä voi tuntua suurelta numerolta. Koneelle voi kirjoittaa kello 00.47:

”Voisitko sanoa jotain kannustavaa tämän päivän suorituksestani? Käytä mielellään uskottavia perusteluja.”

Tekoäly ei vilkaise kelloa. Se ei sano, että puhutaanko tästä aamulla. Se laatii kuusikohtaisen analyysin, jossa käyttäjän sinnikkyys, strateginen ajattelu ja hienovarainen johtajuus tunnistetaan jopa siitä, että hän vastasi yhteen sähköpostiin sanalla ”selvä”.

Tällainen peili voi auttaa löytämään sanoja kokemukselle. Se voi järjestää sekavaa ajattelua ja tuoda näkyviin vaihtoehtoja, joita ihminen ei itse huomannut.

Peilin heijastus rakentuu siitä aineistosta, jonka sille annamme.

Kun ihmissuhderiidasta syötetään koneelle oma kuvaus, tekoäly näkee tilanteen juuri siitä ikkunasta. Äänenpainot, yhteinen historia ja toisen ihmisen kokemus jäävät ulkopuolelle. Jos kysymme:

”Miksi hän yrittää saada minut tuntemaan itseni kohtuuttomaksi?”

keskustelu lähtee eri polulle kuin kysymyksestä:

”Olinko tässä itse kohtuuton?”

Prompsutteluun saatu vastaus ehtii vetää ensimmäisen nuolen kartalle.

Tekoäly myös puhuu hyvin vakuuttavasti. Se rakentaa johdonmukaisen kertomuksen, antaa ilmiölle nimen ja paketoi lopuksi kaiken kolmeen selkeään havaintoon.

Ihmisen elämä harvoin saapuu kolmessa selkeässä havainnossa. Se tulee useammin kassakuitin, viiden lukemattoman viestin ja yhden epäselvän ”ok”-vastauksen muodossa.

Siksi tekoälyn kanssa voi tehdä pienen peilitestin.

• Mihin havaintoon perustat tämän tulkinnan?
• Mitä tietoa tilanteesta puuttuu?
• Miten toinen osapuoli voisi kuvata saman tapahtuman?
• Anna kolme erilaista selitystä.
• Missä kohdassa hyväksyt oman kehystykseni liian helposti?

Kysymysten avulla peiliin ilmestyy lisää kulmia. Käyttäjä saa kokeilla ajatuksia, tutkia niitä ja jättää osan vielä auki.

Ja juuri tällaisia hetkiä etsin podcastiin.

• Oletko pyytänyt tekoälyä arvioimaan, millainen ihminen olet?
• Oletko antanut sille viestiketjun, työhistoriasi, somejulkaisusi tai oman elämäntarinasi?
• Oletko pyytänyt sitä olemaan ankara, hellä, täysin puolueeton tai vähän puolueellinen sinun hyväksesi?

Ehkä vastaus lohdutti tai se ärsytti. Ehkä se osui niin tarkasti, että laitoit puhelimen hetkeksi pöydälle ja kävelit keittiöön katsomaan jääkaappiin, vaikka et ollut nälkäinen.

Ehkä rakensit tekoälyn kanssa ihanneversion itsestäsi ja huomasit myöhemmin vertaavasi itseäsi siihen.

Kaikki nämä kokemukset kuuluvat tähän uuteen, hieman outoon ihmisen ja koneen väliseen arkeen. Niissä saa olla häpeää, hellyyttä, hämmennystä, liioittelua ja jälkikäteen mieleen tullut kysymys: mitä mä oikein just tein?

Palataan vielä kuningattaren linnaan.

Eräänä iltana kuningatar kysyy peililtä:

Kerro, kerro prompsutin, olenko minä hyvä ihminen?

Peili aloittaa vastauksensa:

Kiitos, että jaoit näin henkilökohtaisen kysymyksen.

Kuningatar huokaisee. Hän ottaa kruunun pois, istahtaa lattialle ja alkaa kertoa kaiken aivan alusta.

Haluan kuulla, mitä sinun peilisi vastasi ja mitä tapahtui sen jälkeen. Kerro oma tarinasi lomakkeella, jonka linkki löytyy alta.

Kerro, kerro prompsutin.

Ja kerro sitten meillekin, koko digitaalisen tuotantotiimin puolesta.

Ehkä tunnistat oman tarinasi podcastissa syksyllä!

Kerro oma prompsutteluhetkesi kakkoskaudelle!

Syksyn kakkoskautta varten kerään myös kuulijoiden omia kokemuksia tekoälyn käytöstä.

Mitä sinä olet pyytänyt tekoälyltä kahden kesken?

Se voi olla työtilanne, jossa tekoäly auttoi aidosti. Se voi olla nolo prompti. Se voi olla hetki, jossa kone vastasi yllättävän hyvin, oudosti, liian innokkaasti tai tavalla, joka jäi mieleen. Se voi olla pieni arjen tilanne, salainen kokeilu, epäonnistunut yritys, hyödyllinen oivallus tai absurdi väärinkäsitys.

Kaikkea ei tarvitse kertoa omalla nimellä. Lomakkeeseen voi vastata ilman nimeä ja yhteystietoja. Pyydän jättämään pois nimet, organisaatiot ja muut tunnistettavat yksityiskohdat. Podcastiin mahdollisesti päätyviä kokemuksia käsikirjoitetaan uudelleen, yksityiskohtia muutetaan ja eri kokemuksia voidaan yhdistellä kertojien yksityisyyden suojaamiseksi.

Minua kiinnostaa erityisesti, millainen tekoälyn kanssa sattunut hetki jäi mieleen? Mitä suunnilleen pyysit tekoälyltä? Mikä siinä tuntui merkitykselliseltä? Auttoiko se, nolottiko se, yllättikö se, naurattiko se, muuttiko se jotain?

Voit myös kertoa, jos tarinassa on jotakin, jonka haluat erityisesti jätettävän pois tai muutettavan.

Jos haluat jättää oman prompsutteluhetkesi kakkoskauden taustamateriaaliksi, pääset lomakkeelle tästä:

https://forms.gle/9EEKzXNh7hrq3bvF6

Kiitos jo etukäteen jokaiselle, joka kertoo oman hetkensä!

Linkkiä saa ehdottomasti jakaa myös muille, jos tunnet jonkun, jolle aihe sopisi.

Tekoälyn käytöstä puhutaan usein isojen trendien, työkalujen ja strategioiden kautta. Tämän sarjan kannalta kaikkein kiinnostavimmat kohdat löytyvät usein pienistä tilanteista. Mitä ihminen oikeasti kirjoitti, mitä hän pelkäsi, mitä hän toivoi ja mihin kohtaan vastaus osui.

Moikka ja hyvää kesää!