Kehittäminen on työelämän sana, joka näyttää selkeältä siihen asti, kun sitä pyydetään kuvaamaan käytännön tekoina.
Organisaation tasolla kehittäminen liittyy usein hankkeisiin, strategisiin tavoitteisiin, uusiin järjestelmiin, prosessien parantamiseen tai toimintamallien uudistamiseen. Tiimin ja yksittäisen työntekijän arjessa sama sana saa huomattavasti konkreettisempia muotoja.
Silloin kehittäminen voi olla esimerkiksi:
– uuden työkalun kokeilemista
– kollegan perehdyttämistä
– työnkulun selkeyttämistä
– koulutukseen osallistumista
– palautekeskustelua
– oman osaamisen päivittämistä
– työparin kanssa tehtyä pientä kokeilua
Toteuttamassani Kehittämisen tunti -kokeilussa muutama vuosi sitten tämä laajuus oli tarkoituksellisesti mukana. Osallistujia pyydettiin käyttämään noin tunti itselle tai tiimille tärkeän asian kehittämiseen.
Kehittämisen muodoiksi annettiin esimerkkejä, kuten omien taitojen kehittäminen, koulutuksiin osallistuminen, työvälineiden tai työtilojen kehittäminen, tiimin toiminnan kehittäminen, kollegan perehdyttäminen, parityöskentely, uudet kokeilut, tehtäväkierto, verkostoihin osallistuminen ja toiseen tiimiin tutustuminen. Lisäksi osallistuja sai määritellä kehittämisen muodon itse.
Tämä oli kokeilun kannalta olennainen rajaus. Kehittämistä tarkasteltiin osallistujan oman työn kautta. Lähtökohtana oli ajatus, että työntekijällä itsellään on usein hyvä käsitys siitä, mikä hänen työssään kaipaa oppimista, parantamista, kokeilemista tai sanoittamista.
Kokeilu avasi kiinnostavan näkymän siihen, kuinka erilaisista lähtökohdista ihmiset tulkitsevat kehittämisen. Yhdelle kehittäminen voi merkitä teknistä testailua. Toiselle se tarkoittaa oman osaamisen vahvistamista. Kolmannelle se on tiimin hybridityön käytäntöjen uudelleenjärjestelyä. Neljännelle se on uuden työroolin opettelua tai tuotantoketjun toimivuuden parantamista.
Tämän vuoksi kehittämisen arkea kannattaa tarkastella riittävän leveästi. Jos kehittäminen ymmärretään ainoastaan erillisiksi projekteiksi, suuri osa arjen parantamisesta jää näkymättömäksi. Jos taas jokainen pieni parannus tunnistetaan kehittämiseksi, syntyy parempi kuva siitä, missä oppimista ja uudistumista todellisuudessa tapahtuu.
Kokeilussa kiinnostus kohdistui juuri tähän näkyväksi tekemiseen. Mitä ihmiset valitsevat kehitettäväksi, kun heille annetaan siihen kevyt kehys ja lupa? Millaista kehittämistä organisaation arjesta löytyy, kun osallistujat saavat nimetä sen omin sanoin?
Tässä artikkelissa tarkastelen Kehittämisen tunti -kokeilua tästä näkökulmasta: mitä kehittäminen oli osallistujien omissa vastauksissa, ja mitä se kertoo työn arjessa tapahtuvasta oppimisesta, työn muokkaamisesta ja pienistä käytännön parannuksista.
