Hesarin jutussa 6.7.2026 kerrotaan, että suoratoistopalvelu TIDAL lopettaa korvausten maksamisen olennaisilta osin tekoälyllä tehdystä musiikista.
Kuulostaa ymmärrettävältä, mutta mitä on “olennaisilta osin” tekoälyllä tehty? Musiikin tuotannossa “tekeminen” kattaa monta työvaihetta ja roolia.
Alustat, oikeudenhaltijat ja jakelijat joutuvat punnitsemaan seuraavia tekijöitä.
Syntyikö kappaleen kuultava ääni tekoälyllä?
Ensimmäinen kysymys liittyy esitykseen. Syntyikö kappaleen varsinainen, kuultava ääni tekoälyllä? Jos ihminen käyttää tekoälyä vain nuottien generoimiseen, mutta soittaa ja laulaa kaiken itse oikeilla soittimilla, lopputuote on vahvasti inhimillinen. Jos taas tekoäly generoi itse ääniaallon, erityisesti synteettisen laulajan muodossa, tekoälyn rooli muuttuu hallitsevaksi.
Kuinka syvä ihmisen rooli oli?
Toinen kriteeri koskee ihmisen roolin syvyyttä. Oliko ihmisen rooli pelkkä tekstikehotteen syöttäminen ja lukuisten vaihtoehtojen kuratointi? Sadan valmiin vaihtoehdon joukosta valitseminen ei taida olla säveltämistä.
Arvioidaanko lopputulosta vai prosessia?
Kolmas näkökulma liittyy siihen, arvioidaanko lopputulosta, prosessia vai molempia? Jos kappale kuulostaa inhimilliseltä, mutta on sataprosenttisesti koneen tekemä, onko se arvokkaampi kuin kappale, jonka ihminen on tehnyt, mutta joka on masteroitu tekoälyllä konemaiseksi?
Kuka tekee arvion?
Kuka tekee arvion? Onko se suoratoistoalustan algoritmi, jakelijan asettama ehto, artistin oma rehellinen ilmoitus vai erillinen tekoälydetektori?
Metadata voi olla luotettavin ratkaisu
Koska kissa ja hiiri -leikki audion skannauksessa on loputon, jonkinlainen metadatalla varmennettu jakeluketju lienee se luotettavin menetelmä.
