Kuuntele koko haastattelu Ääniäly-podcastissa:

🔊✨ Ääniäly-podcast Spotifyssa

🔊✨ Ääniäly-podcast Apple Podcastsissa

Ääniäly-podcastin tämänkertainen vieras, juristi ja muusikko Anton Ylikalliokiinnostui generatiivisen tekoälyn avulla tehdystä musiikista sellaisen kokemuksen kautta, joka on ehkä tuttu myös monelle tavalliselle tekoälymusiikkiin törmänneelle kuuntelijalle:

Oma korva ei voi olla aivan varma, mikä on ihmisen tekemää ja mikä koneen.

Eräässä muutama vuosi sitten julkaistussa TwoSetViolin-duon tekemässä YouTube-videossa ammattimuusikoille soitettiin vuorotellen ihmisen ja tekoälyn säveltämiä elokuvamusiikkimaisia kappaleita. Kun eroa ei pystynyt luotettavasti kuulemaan, Ylikallion kiinnostus siirtyi pian itse musiikista sen oikeudellisiin seurauksiin:

Jos kone pystyy säveltämään näin vakuuttavaa jälkeä, mitä käy sävellyksen tekijyydelle?

Kysymys kasvoi syvemmäksi ja laajemmaksi, ensin artikkeliksi ja vähitellen lopulta kokonaiseksi väitöskirjaksi. Ylikallio toimii Helsingin yliopiston yliopistonlehtorina oikeustieteellisen koulutuksen Vaasan yksikössä, ja hänen vuonna 2025 julkaistu ja viime viikolla julkiseksi avattu väitöskirjansa Musical Works, Copyright, and Generative AI: Legal Perspectives on Originality and Authorship tarkastelee kysymystä siitä, voiko tekoälyllä tuotettu musiikki saada tekijänoikeussuojaa, ja millä ehdoilla.

Juuri tämä alla oleva YouTube-videon kohta oli se, joka sitten johdatti Anton Ylikallion lopulta tuon väitöskirjan pariin. Tunnistaisitko itse, kumpi sävellyksistä on tekoälyn tekemä?

Miksi juuri musiikin tekijänoikeus on kiinnostavaa?

Musiikki on kaikkialla. Se kulkee ravintoloissa, kuulokkeissa, suoratoistopalveluissa, videoissa, peleissä ja julkisissa tiloissa. Musiikki on monelle toimeentulon lähde, ja siihen on lähes kaikilla vahva henkilökohtainen suhde.

Eli sen lisäksi mitä teknologialla ylipäätään voidaan tehdä, Ylikalliota kiinnosti vieläkin sitä enemmän tarkastella, millä tavoin musiikin alkuperä sitten juridisesti hahmotetaan.

Ylikallion mukaan teknologia nostaa myös tarpeen läpinäkyvyydelle, eli sille kuinka kuulija voisi ymmärtää, mikä rooli tekoälyllä on ollut ääniraidan synnyssä. Tällä tiedolla on iso periaattellinen merkitys myös Ylikallion omalle kiinnostukselle kuulijana. Jos hän tietää tekoälyn olevan sävellyksen lähde, hänen oma kiinnostuksensa ei ole lainkaan sama kuin ihmisen tekemää teosta kohtaan.

Ylikallion lähtökohta on rauhallinen mutta tarkka. Hän ei käsittele generatiivisella tekoälyllä luotua musiikkia poikkeustilana, joka rikkoo kaikki vanhat käsitteet kerralla, vaan ilmiönä, joka pakottaa katsomaan vanhoja käsitteitä normaalia huolellisemmin.

Musiikin tekijänoikeuksien kohdalla olennaista on nimenomaan luomisprosessi. Jos valmis kappale kuulostaa suojattavalta teokselta, arvon sijaan juridisesti kysytään, missä määrin ihmisen omat luovat valinnat todella näkyvät siinä lopputuloksessa.

Ja näistä väännetään parhaillaan oikeussaleissa Atlantin molemmin puolin, toinen toistaan vahvemmilla argumenteilla.

Perinteisessä sävellystyössä kuva on Ylikallion tekemän mallinnuksen kautta selkeä. Säveltäjällä on lähtöidea, jota hän alkaa täsmentää harmonian, rytmin, melodian, rakenteen ja sointivärin tasolla.

Prosessi on iteratiivinen, eli aihio jalostuu, konkretisoituu nuoteiksi tai ääneksi, ja lopulta siitä syntyy teos. Sekä yleensä tietysti myös sen jälkeen jokin kaupallinen lopputuote, joka on nykypäivänä yleensä esitys tai äänite, mutta miksei perinteinen nuottikirjakin.

Generatiivisen tekoälymusiikin kohdalla tämä ketju ei katoa, mutta siihen ilmestyy väliin uusi kerros. Ihminen ei enää välttämättä kirjoita jokaista nuottia tai määritä kaikkia yksityiskohtia itse, vaan ohjaa mallia, joka tuottaa osan musiikillisesta aineksesta.

Juuri tätä prosessia mallintaen ja peilaten tekijyyden kannalta ratkaisevaksi nousee se, kuinka täsmällisiä ja määrääviä, eli ”luovia”, nuo ihmisen itse tekemät valinnat ovat olleet.

Jos AI laulun loi, kenelle korvaus soi?

Musiikkiin liittyy valtavasti taloudellisia intressejä, joten yksi käytännöllisimmistä kysymyksistä kuuluu, voiko tekoälyllä tehty biisi saada korvauksia, tai jopa jäädä ilman?

Moni voi odottaa tähän yksinkertaista ”kyllä vai ei” -vastausta, mutta Ääniäly-podcastin haastattelussa Anton Ylikallio erottaa toisistaan kaksi eri oikeudellista tasoa, jotka menevät keskustelussa helposti sekaisin, tekijänoikeus ja äänitallenteen tuottajan suoja.

Kuuntele alla olevasta klipistä tekoälymusiikkinäyte ja Anton Ylikallion mietteet tekoälymusiikin korvauksista:Jos AI laulun loi, kenelle korvaus soi?

Äskeisen klipin alkupuolella kuultu musiikkinäyte on luotu kokonaan tekoälyllä, eli tällaisella ChatGPT-palvelun kirjoittamalla tekstipyynnöllä, joka on syötetty Google Gemini -palvelun musiikinluonnin toiminnolle:

Create a very short Finnish podcast transition sting in a “Folk Ballad” style. Use warm acoustic guitar, a small intimate vocal, and a slightly wistful but playful mood. The sting should feel like a tiny modern folk refrain: human, reflective, but gently ironic because it is clearly AI-generated.
Language: Finnish. One short sung line only, no spoken intro, no extra narration, no fadeout, no long instrumental ending.
Lyrics: “Jos AI laulun loi, kenelle korvaus soi?”
Make it compact, memorable, and emotionally clear. It should work as a transition into a discussion about whether AI-made music can receive royalties or compensation.

Tekijänoikeuden puolella tarkastellaan, heijastuuko ihmisen oma luova panos riittävän selvästi valmiiseen teokseen. Jos tekoälyä on käytetty paljon ja ihmisen ohjaus on jäänyt yleisluontoiseksi, voi hyvinkin olla, ettei varsinainen tekijänoikeussuoja synny.

Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että tekijä olisi juridisesti tyhjän päällä. Ylikallio muistuttaa, että äänitteellä voi silti olla erillinen tuottajansuoja. Se on vanha oikeudellinen rakenne, joka ei kysy samalla tavalla teoksen omaperäisyyttä, vaan suojaa itse äänitallennetta. Kaupallisesti julkaistun musiikin kohdalla nämä oikeudet ovat tyypillisesti levy-yhtiöiden hallussa olevia ns. master-oikeuksia.

Tekoälyllä tuotetun kappaleen ympärille voikin syntyä tilanne, jossa tekijänoikeus jää epävarmaksi, mutta äänitallenteen puolella suojaa silti on.

Ylikallio käsittelee asiaa siis käytännön tasolla. Jos tekoälyllä tehty kappale päätyy käyttöön, ratkaisevaa ei ole vain se, onko joku ”käyttänyt AI:ta”, vaan se, mistä oikeudesta milloinkin puhutaan. Tämä tekee keskustelusta täsmällisempää.

Oikeusjärjestelmä liikkuu silti hitaammin kuin työkalujen kehittyminen. Ylikallio kuvaa tätä konservatiivisuudeksi, joka ei ole välttämättä pelkästään huono asia. Uusien teknologioiden kohdalla instituutiot eivät yleensä innostu ensimmäisenä, vaan ne odottavat, kiistelevät, tarkentavat ja testaavat rajoja tapaus kerrallaan.

Yhdysvalloissa tätä keskustelua on käyty näkyvästi ensin kuvateosten yhteydessä. Ylikallion käyttämässä Jason Allenin tapauksessa teoksen tekijä teki satoja tekstikehotteita ja jatkoi lopputuloksen manuaalista muokkausta, mutta viranomaistasolla suojaa ei silti hyväksytty itsestään selvänä.

Tämä ei hänen mukaansa välttämättä kerro siitä, että suojaa ei koskaan voisi syntyä, vaan siitä, että hyväksyntä tulee yleensä vasta sen jälkeen kun uusi taidemuoto on ehtinyt asettua osaksi kulttuuria.

Suomessa keskustelu ei myöskään elä tyhjiössä. Vaikka täällä ratkaisut tehdään suomalaisessa oikeusjärjestyksessä, tekijänoikeuden keskeiset suojan saamisen edellytykset ovat vahvasti sidoksissa eurooppalaiseen kehykseen.

Ylikallion mukaan juuri tämä on olennainen ero verrattuna moniin yhdysvaltalaisiin tapauksiin, joita on kiinnostavaa seurata mutta joiden käytännön merkitys Suomessa jää usein rajallisemmaksi kuin helposti ajatellaan.

Voiko tekoäly synnyttää musiikissa jotain uutta?

Tekoälymusiikista puhuttaessa keskustelu jää helposti kahden vaihtoehdon väliin. Joko sitä pidetään uhkana tai sitten sitä pidetään vain vähän halvempana ja nopeampana tapana tehdä samaa kuin ennenkin. Ylikallion kiinnostavin ajatus avaa kolmannen mahdollisuuden, sillä generatiivisella tekoälyllä tuotettu musiikki voi ajan mittaan synnyttää jotakin, mitä emme vielä osaa nimetä.

Hänen vertauksensa rap- ja hiphop-musiikista tuttuun samplaykseen eli toisista äänitteistä taustojen ja tehosteiden lainaamisen tekniikkaan toimii erinomaisesti.

Kuuntele alla olevasta klipistä toinen tekoälymusiikkinäyte ja Anton Ylikallion ajatuksia siitä, voiko tekoäly synnyttää musiikissa jotain uutta:Voiko tekoäly synnyttää musiikissa jotain uutta?

Äskeisen klipin alkupuolella kuultu musiikkinäyte on luotu kokonaan tekoälyllä, eli tällaisella ChatGPT-palvelun kirjoittamalla tekstipyynnöllä, joka on syötetty Google Gemini -palvelun musiikinluonnin toiminnolle:

Create a very short Finnish podcast transition sting in a 1990s old school rap style. Think boom bap energy, scratch accent, punchy kick and snare, confident synthetic rap delivery, playful and self-aware. It should sound like a tiny radio bumper, not a full song.
Language: Finnish. Use one short, rhythmic AI rap line with a tight groove and a clean ending.
Lyrics: "Ääniäly-podcast, tekoäly tää."
Add a subtle vinyl scratch or DJ-style accent, keep it catchy, bold, and slightly humorous. No long intro, no fadeout, no extra words, no spoken explanation. End sharply so it works as a transition sting.

Kun ensimmäiset samplerit ja niihin nojaava rap- ja hiphop-estetiikka alkoivat muodostua, kukaan ei olisi osannut arvata, mitä kaikkea niistä seuraa. Aluksi uusi muoto kuulosti monen korvaan vieraalta tai vähintään epäilyttävältä. Myöhemmin siitä tuli täysin vakiintunut ja kulttuurisesti merkittävä osa nykypäivän populaarimusiikkia.

Ylikallio ei väitä, että tekoälymusiikin kehitys toistaisi sampläyksen historian yksi yhteen. Hänen pointtinsa on hienovaraisempi, eli kun uusi väline saapuu, sen ensimmäiset käyttötavat ovat harvoin kaikkein kiinnostavimpia. Todellinen muutos näkyy usein vasta myöhemmin, kun joku alkaa käyttää työkalua toisin kuin sen tekijät tai varhaiset käyttäjät ovat kuvitelleet.

Tässä mielessä generatiivisen tekoälyn luoman musiikin nykyiset esimerkit eivät välttämättä kerro ilmiöstä vielä kovin paljon. Ylikallio ajattelee, että aidosti kiinnostava kehitys voi syntyä siitä, kun taiteilijat alkavat yhdistellä tekoälyä kuvaan, videoon, live-esitykseen, installaatioon tai muihin medioihin tavalla, jota emme vielä osaa pitää vakiintuneena genrenä.

Kaikki uusi ei ole automaattisesti kiinnostavaa vain siksi, että se on uutta. Tämän hetken AI-musiikissa on hänen mukaansa paljon myös keskitiehen hakeutuvaa estetiikkaa.

Tilastollinen malli tuottaa helposti sellaista, joka kuulostaa miellyttävältä mutta jää samalla vähän samasta puusta veistetyksi. Siksi uuden mahdollisuus syntyy tässäkin teknologiassa siitä, kun taiteilijat oppivat käyttämään työkalua tavalla, joka kantaa heidän omaa näkemystään.

Tästä seuraa yksi koko keskustelun kauneimmista jännitteistä. Ylikallio pitää tekoälyä välineenä, johon on syytä sopeutua. Hän sanoo suoraan, että se on tullut jäädäkseen, ja että ne jotka näkevät mahdollisuudet pärjäävät todennäköisesti paremmin kuin ne, jotka eivät halua koskea koko ilmiöön.

Samaan aikaan hän pitää kiinni ajatuksesta, että teknologian ympärille nousevien työkalujen keskellä menestyksen avain ei katoa mihinkään.

Se on edelleen oma taiteilijan ääni, oma sanoma ja oma viesti.

Musiikin alku ja päätepiste ovat edelleen ihmisissä

Anton Ylikallio kuvaa tulevaisuutta, jossa tekoälymarssi pyyhkii kaiken tieltään, vaan maailmaa, jossa eri muodot asettuvat rinnakkain. Käyttömusiikkia, taustamusiikkia ja teknisesti kiiltävää massaa syntyy lisää. Ne molemmat löytävät paikkansa.

Tulevaisuudessa voi jopa korostua se, mitä ei voi tiivistää pelkäksi tuotantoprosessiksi, eli keikka, konserttisali, muusikon läsnäolo, käsityö, yleisön yhteinen kokemus:Anton Ylikallio Ääniäly-podcastissa.

Äskeisen klipin alkupuolella kuultu musiikkinäyte on luotu kokonaan tekoälyllä, eli tällaisella ChatGPT-palvelun kirjoittamalla tekstipyynnöllä, joka on syötetty Google Gemini -palvelun musiikinluonnin toiminnolle:

Create a very short Finnish podcast transition sting in a reflective cinematic chamber style. Use warm strings, a soft emotional rise, and a subtle synthetic shimmer in the background so it feels clearly AI-made but still intimate and human-centered. No drums, no beat drop, no comedy, no big trailer ending.
Language: Finnish. One very short sung line only, gentle and clear.
Lyrics: “Ääniäly soi, ihminen jää.”
The mood should feel thoughtful, elegant, slightly wistful, and suitable right before the final summary of a podcast episode about AI, music, and human creativity. End cleanly and softly so spoken audio can begin immediately.

Elokuva ei vienyt teatteria pois maailmasta, hän huomauttaa. Samalla logiikalla generatiivinen musiikki ei välttämättä vie ihmiseltä hänen paikkaansa, vaan saattaa jopa tehdä sen näkyvämmäksi.

Musiikki on pohjimmiltaan viestintää, jossa luova muusikko kommunikoi inhimilliselle musiikinkuluttajalle. Teknologiaa voi olla prosessin monessa kohdassa, mutta alku ja päätepiste pysyvät samoina, ne ovat inhimillisiä kokemuksia.

Koneen tuottama musiikillinen pinta ei siis vielä kerro paljoakaan siitä, mistä kaikesta musiikissa lopulta on kyse.

Webinaarivinkkinä IP Morning: Musiikki, tekijänoikeus ja tekoäly ensi tiistaina 28.4.

Aiheeseen voi syventyä lisää heti ensi viikolla. IPR University Center järjestää tiistaina 28.4. klo 10–11 maksuttoman IP Morning: Musiikki, tekijänoikeus ja tekoäly -webinaarin, jossa aiheesta keskustelevat OTT, MuM Anton YlikallioHelsingin yliopistosta ja Partner Iiris Kivikari Dittmar & Indreniukselta. Keskustelu pohjautuu Ylikallion väitöskirjatutkimukseen, ja tilaisuuden lopussa on aikaa myös yleisön kysymyksille.

Ilmoittautuminen on avoinna 26.4. asti:

IP Morning: Musiikki, tekijänoikeus ja tekoäly – IPR University Center