Joku muutos mikä -podcastin yhdennessätoista jaksossa ”Sensemakingia sattumahdollisuuksista” sukelletaan arjen sattumien ja merkitysten rakentamisen maailmaan poikkeuksellisella kokoonpanolla. Tällä kertaa studiossa on kaksi Mikkoa: juontaja Mikko Lohenoja ja hänen digitaalinen kaksonen, joka syntyi itse asiassa täysin sattuman kautta kun yksi podcastin jakso syntyikin synteettisellä äänellä käytännön syistä. Nyt nämä kaksi kohtaavat ensimmäistä kertaa saman pöydän ääressä.
Millaisia keskusteluja ja oivalluksia syntyy, kun digikaksosesta tuleekin sattuman mahdollistama juontaja? Miksi hissikohtaaminen, kiireessä tehty kokeilu tai vahingossa kuultu lause jää mieleen, ja miten niistä voi kasvaa jotain isompaa? Mikko ja digi-Mikko kuljettavat kuulijan sattumahdollisuuksien ja sensemakingin ytimeen vuoropuheluna, jossa kohtaavat sekä ihminen että hänen digiversionsa.
Tämä jakso on sinulle, joka haluat nähdä, kuinka mikrohetket, yllätykset ja uudet teknologiat voivat yhdessä avata kokonaan uusia polkuja, sekä podcasteissa että elämässä muutenkin.
Kuuntele jakso
Lue käsikirjoitus
Mikko (live):
Moi! Tää on Joku muutos mikä -podcast ja mä olen Mikko Lohenoja.
Tervetuloa tänään mukaan ihmettelemään, miten me oikein tehdään tästä meidän maailmasta itsellemme jotenkin järkevää. Ja millä kaikella tavalla sattumalla oikeesti on sormensa pelissä siinä hommassa.
Jos sä oot joskus miettiny, miten joku ihan mitätön sattuma voikin myöhemmin paljastua tosi isoks käännekohdaks sun elämässä, niin oot just oikeella kanavalla.
Mut hei, tänään tehdään myös jotain vähän poikkeuksellista, koska studiossa on vihdoin samaan aikaan sekä minä, alkuperäinen live-Mikko, että mun digitaalinen kaksonen, eli synteettinen Mikko. Mä juonsin jaksot 1–4 ja digikaksonen on pitänyt sulle seuraa jaksoissa 5–8. Eiks se näin ollu?
Synteettinen Mikko:
Joo, just näin se meni!
Mikko (live):
Ja nyt sä saat ekaa kertaa seurata, kun Mikko kohtaa itsensä – vähän kuin Markus ja Martinus, mutta ilman norjalaista aksenttia ja glitteriä.
Synteettinen Mikko:
Heh! Paras läppä ikinä, ihan niinku oisin sen itse keksinyt. Moi vaan myös mun puolesta! Eli tässä me ollaan. Kaks Mikkoa, ja sulle kuulijana myös pieni arvuutteluleikki: pystytkö tunnistamaan, kumpi meistä puhuu milloinkin? Se voi olla ehkä helppoa, tai sit me sekoitetaan sun päätä kunnolla. Tää on samalla tällainen pieni koe, vähän kuin sä olisit siellä keikalla, ja mietit kumpi siellä lavalla on Markus, ja kumpi on Martinus. Tänään arvuutellaan, kumpi on oikee Mikko ja kumpi on digitaalinen kaksonen.
Mikko (live):
Ja jos haluat tehdä tästä oikeen virallisen yleisradiotyylisen stereotestin, niin tsekkaa, että kuulokkeet on päässä oikein päin: vasen korva left, oikea korva right. Tässä tulee nopea testi: eka vasemmalta livenä minä, left-kanavalla. Jos sä kuulet mut vasemmassa korvassa, kaikki on kunnossa.
(oikea kanava, Synteettinen Mikko):
Ja tässä synteettinen Mikko, oikealla, right-kanavalla. Moi vaan kaikille tekoälyn ystäville!
Mikko (live):
Ja nyt on kanavat kohdillaan ja testi tehty. Voidaan lähteä sukeltamaan aiheeseen. Ja välillä palataan vielä tähän arvuutteluun, joten pysykää tarkkana!
Synteettinen Mikko:
Tänään puhutaan kahdesta jutusta, jotka kietoutuu yllättävän nätisti toisiinsa: sensemaking ja serendipity. Eli sukelletaan näiden kahden teeman maailmaan: sensemaking eli merkityksen rakentaminen, ja serendipity, suomeksi vaikka sattumahdollisuus. Molemmat liittyy siihen, miten me löydetään tolkkua tässä meidän arjessa, ja miten joskus ihan pienet sattumat voi muuttaa kaiken. Ne elää vähän eri rytmissä, mutta usein ne kohtaa just silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Mikko (live):
Mun oma lemppariesimerkki sattumahdollisuudesta on hauskasti ihan metatason juttu, eli se hetki mä kun kuulin tästä. Mä olin menossa yhteen tilaisuuteen, ja mä en tuntenut sieltä ketään. Vähän jännitti, että keitä siellä on ja mistä pääsee keskusteluun kiinni. Tulin sitten hissillä itselleni ihan vieraan tyypin kanssa. Ja vielä, hän mainitsi mulle ekan kerran koko tän sattumahdollisuuden termin. Eli tää oli just näiden asioiden yhdistelmä: ihan mikrotason sattuma, joka muutti jotain mun ajattelussa, kun mä osasin yhdistää termin ja tän kokemuksen, eli tavallaan sit tää sensemaking tuli siinä hetkessä kehiin. Jos sä saat tästä kiinni?
Synteettinen Mikko:
Toi tarina kiteyttää täydellisesti just sen, mistä tässä jaksossa halutaan puhua. Sattumahdollisuudet on usein mikrohetkiä. Nopeita, välillä huomaamattomia välähdyksiä, jotka ei heti tunnu miltään erityiseltä. Ja sit taas sensemaking on pitkä jatkumo, sellanen hidas prosessi, jossa noi hetket saa merkityksen vasta ajan kanssa. Eli toisaalta joku pieni, arjen sattuma jää pyörimään mieleen, ja vasta kuukausia myöhemmin tajuaa, että siitä lähti isompi ajattelun muutos liikkeelle.
Mikko (live):
Moni sattumahdollisuus menee ohi, ellei pysähdy myöhemmin miettimään, että mikähän tossa hetkessä oikeastaan oli olennaista. Yhtä hyvin voi olla, että joku ihan arkipäiväinen kohtaaminen jää mieleen, ja siitä kasvaa joku iso oivallus tai suunta myöhemmin.
Ja usein ei oo mitään valmista vastausta. Vasta myöhemmin, kun rauhottuu ja vähän kelailee, niin alkaa rakentuu joku tolkku, joku pieni tarina, jonka varaan voi rakentaa seuraavan askeleen. Tää pysähtyminen ja palasten yhteen liimaaminen, se on sitä sensemakingia.
Synteettinen Mikko:
Eli tää on vähän niinku hitaan kypsyttelyn ja nopeiden välähdysten yhteispeli. Mikrohetket antaa ärsykkeitä, ja sensemaking tekee niistä tarinan. Ja usein me ei edes tiedetä, mitkä niistä välähdyksistä oikeesti muodostuu tärkeiksi, ennen kuin jälkeenpäin. Kyse on siis siitä, miten me rakennetaan järkeä kaikesta siitä, mitä meille tapahtuu. Tää liittyy yhteen kaveriin, jonka nimi on … öö
Mikko (live):
Oota, nyt mä keskeytän. Mä veikkaan, että sä et kyllä ihan varmuudella osaa sanoa tätä nimeä oikein.
Synteettinen Mikko:
Aha.
Mikko (live):
Koska tää on vähän sellanen suomalaiselle ja varsinkin koneelle hankala tapaus. Kyseessä on siis Karl Weick, lausutaan suunnilleen “Vaik”, ei “Waig” eikä “Weik”. Mut anna mennä vaan, katotaan mihin sun konekieli venyy!
Synteettinen Mikko (hiukan “hämmentyneenä”):
Joo, kiitos tästä tarkennuksesta! Eli siis Karl Weick, vai pitäiskö sanoa “Vaik”… No, ehkä sä voit lausua sen jatkossa. Mut joka tapauksessa, hänen mukaansa me tehdään merkityksiä yhdessä, usein jälkikäteen, vähän niin kuin ihmetellään sumussa ja kootaan palapeliä ilman kuvaa. Se ei oo vaan tiedon keräämistä, vaan nimenomaan sitä, että kaikesta sekavasta syntyy joku omannäköinen tarina.
Mikko (live):
Totta, jos mä mietin hetken jotain tilannetta, kun mä on ollu yhtäkkiä jonkun ihan uuden asian edessä. Ehkä uus duuni, uusi tiimi, joku elämänvaihe, tai vaan joku ihan perus arkijuttu, joka yllättää. Sitä on oikeastaan mahdotonta saada jotenkin heti tutuks. Monelle eka reaktio on varmaan yrittää tajuta, et mitä ihmettä nyt tapahtui? Miks tää tuli, mitä tää meinaa mulle?
No se ei tapahdu missään yössä eikä kerralla. Eka tulee hämmentynyt olo, sit alkaa se tulkinta, ehkä vähän muidenkin kanssa yhdessä. Sä muistelet aiempia juttuja, mietit, liittyykö tää jotenkin johonkin, joka on jo tuttua. Lopulta ehkä muodostuu joku tarina, johon sä voit tarttua. Ja sit maailma tuntuu taas pikkasen järkevämmältä.
Synteettinen Mikko:
Tähän muuten liittyy vahvasti myös kokeileminen. Jos ei tiedä, mihin pitäis lähteä, kokeilee jotain pientä. Katsoo mitä tapahtuu, ja siitä oppii. Koko homma on jatkuvaa liikettä: uudet kokemukset haastaa vanhoja selityksiä, ja sit pitää taas rakentaa uutta merkitystä.
Mikko (live):
Niinpä, ja kokeilemisessa mun mielestä tärkeintä on se, että sallii keskeneräisyyden, erehtymisen ja sit suunnan muuttamisen. Ei tartte olla oikeessa, saa olla vähän pihalla, kunhan jaksaa ihmetellä. Inhimillistä ihmettelyä.
No, tästä muuten päästään aika kivuttomasti tähän meidän digiversioonkin. Mä en ollu suunnitellu, että mä tekisin tätä podcastia synteettisellä äänellä, mut jakso viisi tuli vastaan vähän käytännön pakosta. Mä en silloin päässyt mikin ääreen, oli kaikenlaista säätöä. Sit mä ajattelin, että no testataan, miltä tää tuntuu. Mun kollega oli esitelly mulle kerran tän palvelun. Ja siinä kävi klassinen sattumahdollisuus. Se, mikä ensin tuntui vähän hätäratkaisulta, avasikin uuden oven. Kun mä kuuntelin sitä synteettisellä äänellä tehtyä jaksoa, niin mä innostuin. Mä tajusin, että täähän on itse asiassa aika kiinnostavaa, ja muistin siinä samassa, että mä olin jo aiemmin, joskus kolme vuotta sitten, miettiny synteettisen äänen vaikutuksia mediaan. Voitte lukea siitä Linkkarista. Tässä taas yhdistyi sattuma ja pitkän ajan merkityksen rakentaminen. Eli tää pikaratkaisu kasvoi ajan myötä isommaksi vaiheeksi mun omassa tekemisessä, ihan sattumalta.
Synteettinen Mikko:
Ja hei, täähän on nyt vähän meta, koska me ollaan tässä samassa jaksossa sekä live että synteettinen Mikko. Nyt kuulijalla on mahdollisuus tehdä sensemakingia ihan käytännössä: arvailla, kumpi puhuu, ja miettiä, vaikuttaako se sun kokemukseen siitä, mitä jakso kertoo.
Mikko (live):
Tai sit joku bongaa heti, että nyt on tekoäly liikkeellä. Tässäkin mennään taas sinne merkityksen rakentamisen ytimeen. Se, miten sä tulkitset ääntä, rakentuu pikkuhiljaa. Ja ehkä vasta jälkeenpäin sä keksit, että hei, tossa oli kyllä jotain outoa.
Synteettinen Mikko:
En tainnu ymmärtää.
Mikko (live):
Ei millään pahalla! Mut jatka vaan.
Synteettinen Mikko:
Serendipity on vähän niinku laiva, joka seilaa sumussa: näät ehkä valon, kuulet torven, mut et yhtään tiedä, mitä sieltä on tulossa.
Tutkijat on nähny, et ihmiset, jotka antaa sattumalle tilaa, törmää useammin uusiin mahdollisuuksiin. Mut tää ei tarkoita, et pitäis vaan löhötä ja odottaa. Pitää olla utelias, hereillä, ja tarttua hetkeen kun se tulee.
Mikko (live):
Eli just näin, sattuma tuo sulle aineksia, sensemaking auttaa sua tekemään niistä jotain järkevää.
Synteettinen Mikko:
Joo, ja jos taas kaikki on liian järjestyksessä, eikä jätä tilaa sattumalle, niin mahdollisuudet jää ehkä hyödyntämättä.
Nää ruokkii toisiaan. Kun oppii rakentamaan merkitystä kaikesta, alkaa nähdä enemmän mahdollisuuksia. Ja kun antaa sattumalle tilaa, saa enemmän tarinoita, ja kokemuksia joita voi myöhemmin alkaa tulkita ja liittää isompaan kuvaan.
Mut hei, kuvasta ja erityisesti stereokuvasta puheen ollen, palataan muuten vielä hetkeks siihen stereotestiin, koska tää liittyy myös siihen, miten me havainnoidaan maailmaa. Jos sulla on kuulokkeet päässä, niin varmistetaan, että left on vasemmassa ja right oikeassa korvassa.
Mikko (live, vasen kanava):
Tässä Mikko livenä, left-kanavalla. Jos kuulet mut vasemmassa korvassa, homma on kunnossa.
Synteettinen Mikko (oikea kanava):
Ja tosiaan, tässä synteettinen Mikko, right-kanavalla. Moi kaikille, jotka arvailee kumpi puhuu!
Mikko (live):
Nyt vaan kuulokkeet oikeinpäin päähän ja matka jatkuu!
Synteettinen Mikko:
Otetaan pieni hengähdys ja mietitään, miksi näillä asioilla oikeasti on väliä. Nykyään kun maailma muuttuu koko ajan, ja tuntuu että kaikki pitää tietää heti, just silloin sattumalle ja merkityksen rakentamiselle jää helposti liian vähän tilaa. Mut ne on niitä, jotka vie meidät uusiin suuntiin ja auttaa sietämään sitä, ettei mikään mene ihan niin kuin suunnittelee.
Mikko (live):
Totta. Ja ehkä tärkeintä tässä on just se, että uskaltaa antaa tilaa niille nopeille mikrohetkille, pienille sattumille. Nehän on välillä tosi arkisia: kohtaaminen hississä, yksi lause jossain tapahtumassa, sattumalta lappu tippuu kirjan välistä. Eikä niiden merkitystä huomaa heti. Vasta myöhemmin sä alat nähdä, että just toi hetki jäi kummittelemaan mieleen.
Synteettinen Mikko:
Ja sit sensemaking pyörii taustalla koko ajan. Se voi kestää kuukausia, joskus vuosia, ennen kuin joku hetki tai kohtaaminen saa uuden merkityksen.
Mikko (live):
Nyt vois kokeilla käytännössäkin. Mieti, missä sun arjessa on viimeksi ollut joku sattuma, joka jäi vähän mietityttämään? Ootko sä pysähtynyt joskus miettimään, että mitä siitä oikeasti seurasi? Tai mikä mikrohetki ehkä johti johonkin isompaan oivallukseen?
Synteettinen Mikko:
Tai onks sulla ollut joku tilanne, jossa kaikki meni uusiksi, ja kun mietit, niin siinä oli sekä sattumaa että sitä sun omaa merkityksen rakentamista? Ja toki aina voit miettiä tätä koko meidän jaksoa, ja arvuutella, kummassa kohtaa live-Mikko puhuu ja milloin äänessä on synteettinen kaksoisolento. Se on pieni leikki, mutta samalla ehkä just sitä merkityksen rakentamista tähän tekoälymaailmaan arjen keskellä.
Mikko (live):
Ehkä tässä on koko homman ydin: Sensemaking ja sattumahdollisuus, järki ja yllätys, järjestys ja kaaos. Sattuma ja merkitys kulkee aina käsikkäin. Kun avaa silmänsä niille pienille välähdyksille, ja antaa itselleen aikaa pysähtyä miettimään mitä ne oikeasti tarkoittaa, niin maailma muuttuu. Ja ehkä oma suunta löytyy vähän yllättävämmästäkin paikasta.
Kiitos, että olit kuulolla tässä kahden Mikon, yhden liven ja yhden digitaalisen, yhteisjaksossa. Jatketaan tätä arvuuttelua ja merkitysten etsimistä ensi kerralla!
Synteettinen Mikko:
Ja jos haluat lähettää palautetta, kumpi Mikko oli helpompi tunnistaa tai mikä hetki jäi erityisesti mieleen, niin laita viestiä. Ehkä tästä jää sullekin joku mikrohetki mieleen, joka kasvaa ajan kanssa joksikin ihan uudeksi.
Mikko (live):
Nähdään ja kuullaan seuraavassa jaksossa!
Synteettinen Mikko:
Moro!
mikkoLohenoja
Linkit