FBI, CIA, KGB, MTV is all you need! Superchrist on varsin tuore, mutta erittäin tervetullut trio Suomen bändimarkkinoille. Puolitoista vuotta on takana ja Ääni ja Vimma- bändikisan hopeamitali plakkarissa.
Pelkäättekö Jumalanpilkkasyytteitä vai odotatteko soittokutsua kesän herätysjuhlille?
– Ei kumpaakaan. Meiltä ei taida tuo uskonnollinen valistus luontua, antaa kaikkien vaan päättää omat uskontonsa itse. Ne asiat eivät kuulu meille.
Suomen koululaitoksessa on sittenkin jotain hyvää. Mikko Lohenoja ja basisti Sonja Numminen, 21, tapasivat nimittäi toisensa Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa eli SYKissä. Bänditreenien varjolla sai paljon ns. oikeita oppitunteja anteeksi, joten Sonja ja Mikko treenasivat kernaasti Angel Lust -yhtyeensä kanssa.
Rumpali Lassi Jokinen, 21, puolestaan aloitti uransa kadulla Cesar Legba -yhtyeensä kanssa. Katurokkibändin soittajista osa perusti toisen bändin, johon Mikko lopulta löysi tiensä. Tämän kokoonpanon tultua päätepisteeseen Mikko kaavaili jo Jesuschristia, mutta Lassi empi lähteä mukaan.
– Mulla on muitakin bändiproggiksia, Siesta ja Kaunis Lintu, joten epäilin ajan riittävyyttä. Superchrist kuitenkin tuntui heti omalta, joten lähdin mukaan.
Spacepunkkia
Superchrist teki ensimmäisen demonsa maaliskuussa 2000, ja toukokuussa oli aika lähteä keikoille.
– Soitamme avaruuspunkkia, voimakasta kitararokkia joraukseen sopivalla biitillä ryyditettynä. Yritämme tehdä biisejä, joita jengi voi pogota, Mikko kuvailee.
– Teknopunkkia konepohjalta, Lassi lisää.
– Musiikillisia vaikutteita on haettu aggressiivisesta tanssimusiikista, Prodigysta ja Chemical Brothersista. Bändissä on vain kitara, basso ja rummut, mutta jos emme löydä etsimäämme soundia, rakennamme itse tarvittavat vehkeet. Näin saamme hivenen psykedeelistä soundia mukaan. Teen jonkun verran miksauskeikkoja muille bändeille ja siksi on kiusaus väännellä nuppeja ja kokeilla erilaisia juttuja muös oman bändin kanssa. Eilenkin treeneissä meni koko aika siihen että testasimme erilaisia leluja ja laitteita. Hommassa täytyy olla lapsenmielistä intoa mukana, Mikko myöntää.
Psykedeelisyys ei yhtyeen mukaan ole itseisarvo, mutta Superchristin musiikissa kaikuu mielestäni funky Kingston Wall.
– Joku sivuillamme käynyt vierailija oli kommentoinut, että musiikkimme kuulostaa aivan siltä kuin Jimi Hendrix soittaisi Kingston Wallia Fear Factoryn keikalla. Kuvaus on mieleinen, varsinkin kun tuossa litaniassa tulevat ilmi omat tärkeät vaikuttajat, Lassi sanoo.
– Kingstn Wall on varmasti yksi parhaista suomalaista bändeistä. Nekin yhdistelivät musiikissaan ei tyylejä ja siitä kuulija saattaa vetää jonkinlaisen punaisen langan musiikkiimme.
Mikko vastaa Superchristin musiikista ja sanoituksista, treeneissä juttu hiotaan yhdessä kasaan.
– Joskus musiikkia tehdään myös jammauspohjalta. Biisimme rakentuvat aika pitkälti riffeille, joten otamme jamittelusessioita nauhalle ja poimimme sieltä parhaat palat, Lassi kertoo.
Päätä lavan reunaan
Superchristilla on ilmiselvästi lavakarismaa. Mistä sitä saa?
– Ehkä se on synnynnäinen asia tai sitten se tulee keikkailun myötä, Mikko arvailee.
– Kai se tulee siitä että soittaa sellaista musiikkia mistä tykkää, Sonja miettii.
– Onhan sitä tietenkin tullut katsottua keikkoja ja isojen bändien videoita, joten niitäkin tulee apinoitua, Mikko paljastaa.
– Siihen pitää pyrkiä, että jengi hakkaa päätä lavan reunaan.
Näin tulee varmasti pian tapahtumaan. Bändillä on musiikin lisäksi visuaalisia avuja: kolme väkevää persoonaa, joista Mikko lienee suurin fanimagneetti. Sonja on yhtyeen kaunis basisti, josta jollekin saattaa tulla mieleen Talking Headsin Tina Weymouth tai Jolenen Jo Reynolds. Kuuletko enemmän blondi- vai basistivitsejä?
– Basistivitsejä. Tää on yksi huonoimmista: miksi basisti pelkää mennä pankkiautomaatille? No kun siinä lukee Solo!
Keikkabravuureikseen Superchrist mainitsee kappaleet In Disguise ja My Best Friend. Hyvässä lykyssä bändin keikalla saattaa myös kuulla Madonnan Material Girlin, Velvet Undergroundin I Am Waiting For The Manin ja Björkin Isobelin. Kaikki Superchrist-käsittelyn saaneina. Yhtye tykkää myös Dingosta.
– Joo, Autiotalo on yllättävän kova. Ajatonta musiikkia.
Superchristilla on nuoreksi bändiksi ollut hyvin keikkoja, yli kolmekymmentä tämän vuoden puolella. Yhtye pääsee Helsingin rajojen ulkopuolelle Tammerfestin aikaan 14. heinäkuuta. Elokuussa ovat vuorossa demofestarit Ruotsin Ljusdalissa ja tuolloin Suomen lippua heiluttavat myös Jimsonweed ja Spiha. Lisää Superchristista: http://www.rockisdead.com
Teksti ja kuva: Eija Väliranta