Leikkisyys voitti taiteellisuuden, kun rautakolmion takominen nousi Superchristin keikan kohokohdaksi Tampereen Klubilla.
Helsinkiläinen Superchrist on saanut musiikkimediassa osakseen hyväksyvää hyminää ja uteliaita katseita, mutta kuluttajille on yhtyeestä tuttua vain outo nimi. Keikkarintamalla trio on tehnyt kovaa pohjatyötä, mikä näkyy itsevarmuutena ja kuuluu soitossa. Sähköisinä pörräävistä rock-kappaleista kuullaan uusia versioita, joiden väliin heiteltiin vinksahtaneita sooloja. Yhtye ei silti sorru liikaan kikkailuun.
Uuden Rocket Science -levyn teemoittamalla kiertueella lavalta on riisuttu myös kaikki ylimääräiset sisustuselementit. Aisoissa pysyvässä Superchristissa on ensikertalaiselle tarpeeksi sulateltavaa näinkin. Tosin kaikki Tampereen Klubille eksyneet eivät tätä oman tiensä kulkijaa sulata koskaan. “Hirrrveetä paskaa”, jupisi eräskin natiivi.
Ennen keikkaa allekirjoittanut kommentoi kanssakuulijoille, että tuskinpa Superchrist soittaa keikkahittinä tunnettua MTV is All You Needia. Siis biisiä, joka on bändin ikivanha demoaikojen kappale, ja tuskin enää sopii “uskottavan” yhtyeen settilistaan. Vaan sieltäpä se tuli kesken keikan, vaikka aiemmin sitä on säästelty erityisen hyvin sujuneiden keikkojen encoreihin. Samalla kappalevalinta todisti, että bändin itseironia ja viihdyttämisen halu eivät ole jyräytyneet turhantärkeilyn ja todistelun alle.
Menneiden muistelu oli yksi keikan energisimmistä hetkistä, mikä kertoo, että hieman on aikuistuttu. Superchristin kolmelta täyspitkältä löytyisi potentiaalisia hyppyytysbiisejä, mutta niiden soittaminen jäi vähemmälle. Mitä nyt basisti Minttu Muranen piti yllä sen verran liikettä, että meinasi Little Birdin aikana tanssahdellessaan kompastua matonkulmaan.
Syyskuun alkajaisiksi julkaistu Rocket Science -albumi on edeltäjiään enemmän kokonaisuus, johon yksittäisten maalailevien raitojen on helppo hukkua. Esimerkiksi Water ja I Just Don’t Get Pink Floyd menevät levyllä ohi. Nyt keikan puolivälissä peräkkäin soitettuna ne pitkittivät toinen toistaan, ja keskittymiskyky herpaantui.
Yleisön tuudittaminen toimi hämäyksenä, eikä kukaan osannut odottaa Superchristin täysosumaa. Suvannosta noustiin sekunneissa, kun bändi kutsui Baby Firea varten lavalle levylläkin vierailevan “yhtyeen suurimman fanin”, Eeva “Tiikeri” Partasen.
Salainen ase oli triangeli, joka pienuudestaan huolimatta kilisytti soittoon uskomattoman määrän eloa. Rumpali Lassi Jokisen paukutus yltyi kaksintaisteluksi triangelin kanssa, mikä oli viihdyttävää katseltavaa. Rautakolmio on aliarvostettu soitin, johan sen todisti vuonna 2008 Provinssirockissa kuultu Foo Fightersin triangelisoolo.
Kitaravirtuoosi Mikko Lohenoja puolestaan otti uuden levyn nimikkokappaleen lyriikat kirjaimellisesti. Lauluosuuksien hellittäessä solisti jätti mikkitelineen pitämään paikkaa ja siirtyi kiertelemään lavan edustalle hajautuneen yleisön välissä. Kiertomatkoja tippui lisää myöhemminkin. Ehkä tämä oli yritys sulattaa jäätä, kun vähälukuisessa yleisössä harva uskalsi varvastaan liikauttaa.
Illan päättänyt Underwater Sleeping Society oli keikalla yhtä hyvä kuin mihin oli totuttu, muttei erikoinen.
