Tiedättekö Sigur Rós -yhtyeen? Minä en tiennyt siitä kuin nimen syyskuussa 2007, kun ystäväni Tuomo pyysi minua auttamaan järjestelyissä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin elokuvanäytöksessä jossa yhtyeen oli tarkoitus soittaa akustinen erikoiskeikka ennen upouuden Heima-elokuvansa ensi-iltanäytöstä, 30.9.2007.

Saavuin sunnuntai-iltapäivällä Bio Rexiin jossa palloili muutama festivaalin järjestäjä sekä islantilaisyhtye. Sigur Rósin heput eivät varmaankaan ole tunnettuja diivailusta vaan hengailivat joukossa villapaidoissaan muina miehinä. Tosin yhtyeen kosketinsoittaja olisi tulossa vasta seuraavalla lennolla ja suoraan esitykseen. Yhtye oli selvästi innoissaan esityksestä, sillä vuonna 2007 HD-näytökset olivat harvinaisia ja Heima piti heidän toiveestaan näyttää ehdottomasti erityiseltä HD-videotykiltä joita löytyi vain yksi Suomesta.

Kasailimme bändille lainainstrumenteista kokoon yksinkertaisen setin valkokankaan alle ja virittelimme teatterin oman flyygelin myös paikalleen kosketinsoittajaa varten. Kun tuli aika testata muutamaa kappaletta ja soundien tasoja, joku yhtyeen jäsenistä kysyi että haluaisinko toimia sijaissoittajana soundcheckin aikana. Ajattelin että mikäs siinä, vaikken yhtään kappaletta yhtyeeltä ollutkaan kuullut mutta maalaileviin kappaleisiin pääsi aika hyvin näilläkin pianistin taidoilla mukaan.

Soitimme muutaman biisin hyvin läpi ja yhtyeen jäsenet vitsailivatkin heti siihen että vaikka lento olisi myöhässä niin eiköhän meiltä kosketinsoittaja löydy hätätapauksessa.

Ensi-ilta koitti ja minuuteissa loppuunmyyty salillinen ihmisiä valui teatterin penkeille. Myös HD-projektori oli saatu viime hetkellä paikalle, ja sen äänentasot säädetty yhtyeen toiveesta mahdollisimman voimakkaiksi. Yhtyeen kosketinsoittajakin oli ehtinyt paikalle joten sain nauttia yhtyeen soitosta yläparvelta käsin. Hiukan 2000-luvun Koyaanisqatsia ajoittain muistuttava elokuva toimi oivana esittelijänä Sigur Rosin musiikkiin ja Islannin karun kauniiseen luontoon.

Vaikuttava Heima toimi myös yhtenä innoituksena Islannin matkalle noihin maisemiin päivälleen kaksi vuotta sitten.

Elokuvan jälkeen poistuin Bio Rexistä toisessa takataskussa upea elokuvakokemus ja toisessa hauska ja ainutlaatuinen muisto yllättävästä soittosessiosta kera yhden sen hetken jälkeen tulevista suosikkiyhtyeistäni.